Eduskunnan puhemiehelle
Merkittävä osa suomalaisista, arvokasta akateemista tutkimustyötä tekevistä tutkijoista sinnittelee Suomessa eri apurahasta toiseen vailla vakinaisia palkkatuloja. Tilanne tarkoittaa heille jatkuvaa epävarmuutta omasta toimeentulosta sekä tutkimustyön jatkuvuudesta. Samalla se myös merkitsee, että heille ei kerry samaan tapaan eläkettä esimerkiksi palkansaajiin verrattuna.
Suomessa apurahan turvin tieteellistä tai taiteellista työtä tekevien eläkekertymä muuttui vasta vuonna 2009, kun oikeus maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) mukaiseen työeläke- ja tapaturmavakuutukseen laajeni myös apurahan saajiin. Lakiuudistus toi tuolloin kovasti kaivatun parannuksen apurahan saajien sosiaaliturvaan.
Moni tutkija on kuitenkin työskennellyt apurahan turvin jopa vuosikausia ennen vuoden 2009 lakiuudistusta, ja tällä on suuri vaikutus eläkekertymään. Nyt monia heistä voi uhata merkittävä tulotason pudotus aktiivisen tutkijauran jälkeen. Tiedetään, että eläkekertymä lähes 40 vuoden tutkijanuran jälkeen voi professorina eläköityvälle olla vain kaksi sataa euroa.
Samoin edelleen myös osa apurahatutkijoista on tietämättömiä siitä, että heillä on tänä päivänä myös oikeus eläkevakuutukseen. Tällöin vaarana on, että he jäävät tahattomasti ulos järjestelmästä ja saattavat ajautua näin merkittäviin taloudellisiin vaikeuksiin.
Edellä mainituin perustein olisikin tarpeellista vahvistaa arvokasta työtä tekevien tutkijoiden asemaa myös aktiiviuran jälkeen, esimerkiksi luomalla taitelijaeläkkeen tyylinen tutkijaeläke, jotta heidän toimeentulonsa turvattaisiin muiden palkansaajien tapaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta arvokasta akateemista tutkimustyötä pitkään tehneiden toimeentulo turvataan myös aktiivisen tutkijauran jälkeen?