Eduskunnan puhemiehelle
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) jakaa vuosittain avustuksia noin 800 sosiaali- ja terveysalan järjestölle terveyttä ja hyvinvointia edistävään toimintaan. Avustetun toiminnan parissa työskentelee useita tuhansia työntekijöitä. Järjestötyö on itsenäistä, itseohjautuvaa ja tuloshakuista asiantuntijatyötä, jossa tarvitaan moniosaamista ja vankkaa työkokemusta. Järjestötyötä tehdään erilaisten, monesti vaativien kohderyhmien ja kehittämisteemojen kanssa. Työ sisältää usein ilta- ja viikonlopputyötä ja matkustamista. Palkkataso on sosiaali- ja terveysalan kohtaavan työn tapaan hyvin maltillinen. Monet järjestöissä työskentelevät tekevät töitä määräaikaisissa hankkeissa, jolloin työn tekemiseen liittyy koko ajan työsuhteen jatkumisen epävarmuus.
Järjestöt tukevat työntekijöidensä jaksamista ja hyvinvointia pienillä, työmarkkinoilla sinänsä hyvin tavanomaisilla HR-toimilla. Näitä ovat olleet esimerkiksi mahdollisuus käyttää tunti viikossa omaehtoiseen liikuntaan työajalla, aattovapaat tai puolen tunnin ruokatauko osana työaikaa. Niiden rahallinen arvo on kokonaisuudessa verrattain vähäinen suhteessa siihen, mitä ne vaikuttavat työntekijöiden motivaatioon, hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.
Nyt STEA on yllättäen muuttanut linjaansa siten, että se ei enää hyväksy avustuskelpoisiksi näitä tavanomaisia työhyvinvoinnin edistämisen keinoja. Uuden linjauksen seurauksena useita järjestöjä uhkaa takaisinperintä. Järjestöillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta valmistautua tällaiseen yllättävään linjanmuutokseen. Se on kaikin tavoin huonoa hallintoa. Takaisinperintä on pienillä avustuksilla toimiville yhdistyksille katastrofi. Niitä uhkaa toiminnan lakkauttaminen. Käytännössä muutoksella rangaistaan järjestöjä siitä, että ne ovat vastuullisia työnantajia ja edistävät työntekijöidensä kokonaisvaltaista hyvinvointia.
STEA:n linjaus vaikeuttaa tarkoituksenmukaista ja tehokasta järjestötoimintaa. Muutos aiheuttaa epäolennaista hallinnollista työtä, kun ihmisten työaikaa ja varsin minimaalisia palkkakuluja eritellään kirjanpidossa avustuskelpoiseen ja -kelvottomana pidettyyn toimintaan. Tämä ylimääräinen byrokratia vie resursseja varsinaisesta työstä ja avun tarpeessa olevilta ihmisiltä.
Pitkällä tähtäimellä muutos vaikeuttaa osaavan, motivoituneen ja järjestöjen omaleimaisuutta tuntevan henkilöstön rekrytoimista. Etenkään pienillä järjestöillä ei nimittäin ole mahdollisuutta kilpailla osaajista palkoilla. Käytännössä ainoa keino houkutella osaajia järjestön tehtäviin ovat nämä edellä mainitut mahdollisuudet työkykyä ja hyvinvointia edistävään toimintaan. Jos nämäkin mahdollisuudet suljetaan järjestöiltä pois, ei niillä ole mitään mahdollisuuksia kilpailla osaavasta työvoimasta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo edistää järjestöavustamiseen liittyvän epätarkoituksenmukaisen ja turhan byrokratian purkamista erityisesti STEA:n valtionavustuskäytännöissä ja järjestöjen mahdollisuutta toimia vastuullisina ja hyvinä työnantajina?