Eduskunnan puhemiehelle
Lainauskorvaus on tekijänoikeuslakiin perustuva korvaus tekijöille siitä, että heidän teoksiaan lainataan kirjastoista. Korvauksen merkitys nimenomaan kirjailijoiden ja kääntäjien toimeentulolle on huomattava, ja korvauksen riittävyyteen liittyvät ongelmat ovat olleet hallituksen ja eduskunnan tiedossa jo useiden vuosien ajan.
Fyysisiä teoksia koskevan lainauskorvausmäärärahan tasoa ei ole korotettu vuonna 2016 päätetyn tasokorotuksen jälkeen. Sen jälkeen elinkustannukset ovat nousseet yli 22 prosenttia, ja kirjalainojen määrä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2025 yleisistä kirjastoista tehtiin kirjalainoja enemmän kuin 20 vuoteen.
Eduskunta on joulukuussa 2021 antamassaan lausumassa edellyttänyt lainauskorvausmäärärahan korottamista. Lisäksi valtiovarainvaliokunta on useina peräkkäisinä vuosina talousarviokäsittelyjen yhteydessä kiinnittänyt huomiota määrärahan riittävyyteen ja korvaustason korotustarpeeseen.
Tästä huolimatta lainauskorvausmäärärahaan ei ole tehty pysyvää korotusta. Kirjallisuuden tekijöiden korvaustulojen laskemista on sen sijaan paikattu tilapäisillä ratkaisuilla. Eduskunta on vuosina 2024 ja 2025 osoittanut lainauskorvauksiin 200 000 euroa kertaluonteista lisärahoitusta valtion jakamattomista varoista. Vuonna 2026 maksettavia korvauksia pystyttiin täydentämään 450 000 euron siirtomäärärahalla.
Nämä kertaluonteiset ratkaisut eivät kuitenkaan riitä korjaamaan lainauskorvausjärjestelmän rahoituksen rakenteellista ongelmaa.
Lainauskorvausta maksetaan kiinteästä määrärahasta. Kun korvauksiin oikeutetut tekijät tavoitetaan entistä tehokkaammin, korvauksia jaetaan tekstin, kuvan ja musiikin tekijöille sekä e-äänikirjalainojen osalta myös äänikirjan lukijoille, ja samaan aikaan nimenomaan kirjalainojen määrä kasvaa ilman, että määräraha kasvaa lainojen mukana, lainakohtainen korvaus kirjallisuuden tekijöille pienenee. Vuonna 2026 kirjailijoiden ja kääntäjien saama lainakohtainen korvaus pystyttiin pitämään nykyisessä 25 sentissä vain lisärahoituksen ja siirtomäärärahan turvin.
On epäoikeudenmukaista, että tekijänoikeuskorvaus laskee, kun teosten käyttö lisääntyy.
Printtikirjojen lainat ovat kasvaneet yleisissä kirjastoissa yli 3 prosentin vuositahtia. Kirjalainojen määrän ennustetaan jatkavan kasvuaan myös vuonna 2026. Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston tekemän arvion mukaan kirjojen yhteenlaskettu lainamäärä yleisissä kirjastoissa, korkeakoulukirjastoissa ja E-kirjastossa nousee yhteensä lähes 89 miljoonaan lainaan vuoden 2026 aikana.
Samaan aikaan vuoden 2027 lainauskorvauksiin on käytettävissä 650 000 euroa vähemmän määrärahaa kuin vuonna 2026. Ilman määrärahan korottamista kirjallisuuden tekijöille yhdestä lainasta maksettavan korvauksen arvioidaan laskevan vuonna 2027 noin 23 senttiin, eli alemmalle tasolle kuin kertaakaan sitten vuonna 2017 tehdyn tasokorotuksen.
Nykyisen 25 sentin lainakohtaisen korvaustason säilyttäminen ennustetulla lainamäärällä edellyttäisi noin 18,4 miljoonan euron määrärahaa. Vuodelle 2027 tarvitaan siten noin 1,2 miljoonan euron lisärahoitus, jotta lainakohtainen korvaus ei jälleen alene. Kyse ei tässä tilanteessa ole edes lainauskorvauksen pitkään esillä olleen tasokorotuksen toteuttamisesta tai määrärahan reaaliarvon palauttamisesta. Kyse on siitä, pystytäänkö kirjallisuuden tekijöille maksettava tekijänoikeuskorvaus heidän teostensa käytöstä säilyttämään edes nykyisellä tasolla.
Tilanne herättää kysymyksen siitä, miksi hallitus ja asiasta vastaava ministeriö eivät ole ryhtyneet ajoissa toimenpiteisiin pysyvän ratkaisun löytämiseksi, vaikka määrärahan riittämättömyys, kirjalainaamisen suosio ja eduskunnan ilmaisema tahto ovat olleet tiedossa jo vuosien ajan.
On hyvin ongelmallista, jos tekijöiden lakisääteisen tekijänoikeuskorvaustason säilyminen riippuu vuodesta toiseen eduskunnan talousarviokäsittelyn loppuvaiheessa tehtävistä kertaluonteisista lisäyksistä. Ennakoitavan kulttuuri- ja tekijänoikeuspolitiikan lähtökohtana tulisi olla, että määrärahan riittävyys arvioidaan ja tarvittavat ratkaisut tehdään osana hallituksen omaa talousarvioesitystä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miksi hallitus ei ole ryhtynyt ajoissa toimenpiteisiin lainauskorvausmäärärahan pysyväksi korottamiseksi, vaikka eduskunta on edellyttänyt määrärahan korottamista jo vuonna 2021 ja määrärahan riittämättömyys sekä kirjalainaamisen kasvava suosio ovat olleet hallituksen tiedossa useiden vuosien ajan, sekä millä aikataululla hallitus aikoo saattaa määrärahan vastaamaan teosten käytön ja elinkustannusten kehitystä,
mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sen varmistamiseksi, ettei kirjallisuuden tekijöille maksettava lainakohtainen korvaus laske ensi vuonna vielä entisestä alemmalle tasolle nykyisestä 25 sentistä ja
miten hallitus aikoo pidemmällä aikavälillä varmistaa lainauskorvausmäärärahan riittävyyden ja ennakoitavuuden niin, ettei korvaustason säilyminen ole riippuvainen kertaluonteisista lisämäärärahoista?