Eduskunnan puhemiehelle
Hallituksen tavoitteena on sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten hillitseminen, julkisen talouden tuottavuuden parantaminen ja suomalaisten työ- ja toimintakyvyn turvaaminen. Yksi merkittävimmistä terveydenhuoltomme kuormittajista ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet (TULE). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Avohilmo-rekisterin mukaan avoterveydenhuollossa kirjataan vuosittain jo yli 3,3 miljoonaa TULE-diagnoosia. Pelkästään selkäsärkykoodilla (M54) vastaanotoille hakeudutaan vuosittain noin 600 000 kertaa.
Monissa pitkittyneissä ja toiminnallisissa tuki- ja liikuntaelinvaivoissa perusterveydenhuollon ratkaisut rajoittuvat usein toistuviin tulehduskipulääkekuureihin ja sairauspoissaoloihin puuttumatta kehon mekaaniseen toimintahäiriöön. Tämä ylläpitää kalliita hoitokierteitä, kasvattaa erikoissairaanhoidon jonoja ja aiheuttaa kansantaloudelle mittavia tuottavuuden menetyksiä. Suomessa on kuitenkin olemassa valmis, kotimainen ja yrittäjäpohjainen voimavara: noin 800 koulutettua kalevalaista jäsenkorjaajaa, joiden ammattitaito on rakennettu monivuotisella koulutusjärjestelmällä ilman valtion taloudellisia koulutusinvestointeja. Menetelmän kliininen vaikuttavuus on todennettu satunnaistetuissa yliopistollisissa tutkimuksissa, ja suomalainen tutkimusdata on hyväksytty osaksi kansainvälistä meta-analyysia arvostetussa SPINE-tiedelehdessä. Menetelmän vaikuttavuuteen ja sairauslomien lyhentämiseen luottavat jo useiden suurten suomalaisten teollisuusyritysten sairauskassat osana työterveyshuoltoaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön omissa asiakirjoissa — kuten Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelmassa (STM 2020:39) sekä Sote-henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden ohjelman tiekartassa (15.2.2023) — on todettu, että manuaaliset hoidot ja riittävän osaamisen omaavat kalevalaiset jäsenkorjaajat voidaan ottaa huomioon osana moniammatillisia hoitopolkuja. Tämän kotimaisen ammattilaisreservin täysimääräistä hyödyntämistä jarruttavat kuitenkin hallinnolliset ja verotukselliset esteet. Toimijat ovat virallisen terveydenhuollon ammattirekisterin ulkopuolella, mikä vaikeuttaa hoitoonohjausta terveyskeskuksista ja asettaa nämä kotimaiset pienyrittäjät epätasa-arvoiseen asemaan korkean arvonlisäveron (25,5 %) vuoksi. Tämän esteen purkaminen ei vaatisi julkisen rahoituksen lisäämistä, vaan se vapauttaisi lääkäriresursseja vaativampien sairauksien hoitoon ja säästäisi julkisia varoja.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin ministeriö aikoo ryhtyä purkaakseen toiminnallisten TULE-vaivojen hoitoa jarruttavat hallinnolliset esteet, jotta tieteellisesti tutkittu kalevalaisen jäsenkorjauksen osaajareservi saadaan integroitua osaksi julkisia hoitopolkuja ja purettua perusterveydenhuollon lääkäripulaa sekä hoitojonoja?