Eduskunnan puhemiehelle
Alueellisen kuljetustuen tarkoituksena on alentaa harvaan asutuilla alueilla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille pitkistä kuljetusmatkoista aiheutuvia kustannuksia. Tuella pyritään parantamaan yritysten kilpailukykyä ja turvaamaan yritystoiminnan edellytyksiä alueilla, joilla etäisyydet markkinoille ovat pitkiä.
Valtioneuvosto päätti joulukuussa 2025 jatkaa alueellista kuljetustukea vuosina 2026—2028. Samalla tukijärjestelmää kuitenkin heikennettiin merkittävästi. Maantie- ja rautatiekuljetusten tukitasot laskivat aiemmasta 9—20 prosentista 7—15 prosenttiin. Lisäksi hakemuskaudella maksettavan tuen vähimmäismäärä korotettiin 1 000 eurosta 5 000 euroon.
Muutoksia perusteltiin valtiontalouden säästöillä. Vuoden 2026 talousarviossa alueelliseen kuljetustukeen osoitettiin 3,7 miljoonaa euroa, mikä on 1,6 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2025.
Tuen vähimmäismäärän viisinkertaistaminen kohdistuu erityisen voimakkaasti pienimpiin yrityksiin. Työ- ja elinkeinoministeriön päätösmuistion mukaan kuljetustukea on vuosina 2023—2025 myönnetty vuosittain noin 240 pienelle ja keskisuurelle yritykselle. Ministeriö arvioi, että alarajan nostamisen seurauksena noin 100 yritystä jää kokonaan ilman kuljetustukea. Tuen ulkopuolelle on siten jäämässä yli 40 prosenttia aiemmista tuensaajista.
Muutos johtaa ristiriitaiseen tilanteeseen. Mitä suurempi yrityksen kuljetusten määrä on, sitä todennäköisemmin yritys säilyy tuen piirissä. Pienimmät yritykset, joille jo muutaman tuhannen euron vuosittaisella tuella voi olla huomattava merkitys, jäävät kokonaan ilman tukea. Samalla yhden yrityksen saaman kuljetustuen enimmäismäärä säilyy 500 000 eurossa hakemuskautta kohden.
Myös asetuksesta annetussa lausuntopalautteessa arvosteltiin voimakkaasti vähimmäismäärän korottamista. Palautteessa tuotiin esille, että leikkauksen seurauksena monet pienet yritykset eivät enää yllä tuen piiriin. Lausuntopalautteessa korostettiin myös pienten tuotantoyritysten merkitystä harvaan asuttujen alueiden työllisyydelle ja elinvoimalle. Asetukseen ei tästä huolimatta tehty palautteen perusteella muutoksia.
Alarajan korottamisen sijasta säästöjä olisi ollut mahdollista tavoitella esimerkiksi alentamalla yhden yrityksen saaman tuen enimmäismäärää. Tällöin pienet yritykset olisivat voineet säilyä tuen piirissä ja säästöt olisivat kohdistuneet tasaisemmin erikokoisiin yrityksiin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin laskelmiin ja vaikutusarvioihin perustuu päätös korottaa alueellisen kuljetustuen vähimmäismäärä 1 000 eurosta 5 000 euroon,
miten hallitus perustelee sitä, että muutos pudottaa arviolta noin 100 pientä ja keskisuurta yritystä kokonaan tuen ulkopuolelle, vaikka järjestelmän tarkoituksena on parantaa juuri harvaan asutuilla alueilla toimivien pk-yritysten kilpailukykyä ja
onko hallitus valmis muuttamaan kuljetustuen ehtoja siten, että pienet yritykset säilyvät tuen piirissä, sekä selvittämään vähimmäismäärän korottamisen vaihtoehtona yrityskohtaisen enimmäistuen alentamista?