Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eräitä yrityksiä koskevasta taloudellisen toiminnan avoimuus- ja tiedonantovelvollisuudesta annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eräitä yrityksiä koskevasta taloudellisen toiminnan avoimuus- ja tiedonantovelvollisuudesta annetusta laista kumotaan raportointivelvoitetta koskevat säännökset. Raportointivelvoite perustui niin sanottuun avoimuusdirektiiviin. Hallinnollisen taakan keventämiseksi direktiivin raportointivelvoitetta koskevat säännökset on kumottu. Koska nämä direktiivin säännökset on kumottu, kansallisille säännöksille ei enää ole Euroopan unionin oikeudellista perustaa.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

avoimuusdirektiivi Euroopan unionin komissio antoi 18.7.2025 direktiivin (EU) 2025/1442 direktiivin 2006/111/EY muuttamisesta, jolla muutettiin komission direktiiviä 2006/111/EY jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta (jäljempänä). Avoimuusdirektiivin tavoitteena on varmistaa jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuus sekä julkisten varojen käytön läpinäkyvyys.

Julkisia yrityksiä koskevat avoimuusvelvoitteet ovat pitkään olleet osa Euroopan unionin kilpailu- ja valtiontukipolitiikkaa. Velvoitteiden tarkoituksena on ollut tukea Euroopan komission mahdollisuuksia valvoa valtiontukisääntöjen noudattamista sekä seurata jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisiä taloudellisia suhteita. Tästä syystä avoimuusdirektiivissä on edellytetty, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuosittain taloudellisia tietoja sellaisista julkisista teollisuusyrityksistä, joiden tilikauden liikevaihto ylittää 250 miljoonaa euroa. Suomessa raportointivelvollisuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana koskenut enintään kolmea yritystä. Viime vuosina tiedot on toimitettu ainoastaan yhden yrityksen osalta.

Direktiivillä (EU) 2025/1442 poistettiin avoimuusdirektiivin 2 artiklan c alakohta sekä 8 ja 9 artikla. Poistettu 2 artiklan c alakohta sisälsi valmistusalalla toimivia julkisia yrityksiä koskevan määritelmän, jota käytettiin yksinomaan 8 artiklassa säädetyn raportointivelvoitteen yhteydessä. Poistettu 8 artikla koski jäsenvaltioiden velvollisuutta toimittaa komissiolle vuosittain taloudellisia tietoja tietyistä valmistusalalla toimivista julkisista yrityksistä. Poistettu 9 artikla puolestaan koski komission velvollisuutta raportoida näiden tietojen perusteella direktiivin täytäntöönpanosta. Komissio perusteli muutosta tarpeella yksinkertaistaa raportointivaatimuksia ja vähentää niistä aiheutuvaa hallinnollista rasitusta sekä jäsenvaltioille että yrityksille.

avoimuuslaki Direktiivimuutoksen seurauksena jäsenvaltiot voivat kumota kansallisesta lainsäädännöstään ne säännökset, joilla poistetut raportointivelvoitteet on pantu täytäntöön. Avoimuusdirektiivin 8 artiklan mukainen raportointivelvoite on pantu kansallisesti täytäntöön eräitä yrityksiä koskevasta taloudellisen toiminnan avoimuus- ja tiedonantovelvollisuudesta annetun lain (19/2003, jäljempänä) 9 §:ssä. Lisäksi direktiivin 2 artiklan c alakohtaa vastaava julkisia teollisuusyrityksiä koskeva määritelmä sekä siihen liittyvä viittaus sisältyvät lain 2 §:n 1 momentin 4 kohtaan ja 5 §:n 2 momenttiin. Koska kyseiset direktiivin säännökset on kumottu, kansallisille säännöksille ei enää ole unionioikeudellista perustaa.

Direktiivimuutoksen jälkeen jäsenvaltioilla ei enää ole velvollisuutta toimittaa kyseisiä raportteja komissiolle, eikä komissio enää kerää niitä. Vaikka kansallisessa lainsäädännössä olisi periaatteessa mahdollista säilyttää vastaavan sisältöinen tiedonkeruu kansallisia tarkoituksia varten, tällaiselle sääntelylle ei ole tunnistettu tarvetta. Raportointivelvollisuus on alun perin säädetty yksinomaan avoimuusdirektiivin 8 artiklan täytäntöönpanemiseksi komission valvontatehtävien tukemiseksi, eikä sille ole direktiivimuutoksen jälkeen enää sitä EU-oikeudellista tarkoitusta, jota varten velvollisuus on otettu käyttöön. Raportoinnin kattamat tiedot ovat viranomaisten saatavilla myös muutoksen jälkeen, sillä avoimuuslaissa säädetään edelleen tietojen kokoamisesta, säilyttämisestä ja saatavilla pitämisestä. Näiden seikkojen vuoksi raportointivelvollisuutta koskevien kansallisten säännösten säilyttämistä ei ole pidetty perusteltuna.

1.2

Valmistelu

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä.

Esitysluonnos oli lausuntokierroksella 22.06.-17.08.2026. Lausuntopyyntö lähetettiin valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolle, joka on viime vuosina koonnut raportin komissiolle. Lisäksi lausuntopyyntö julkaistiin lausuntopalvelu.fi -sivulla, jossa kenen tahansa oli mahdollista antaa lausunto esitysluonnoksesta. Lausuntoja saatiin yhteensä yksi.

https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM027:00/2026

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa.

2

EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

Avoimuuslailla on pantu täytäntöön avoimuusdirektiivi, joka koskee jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuutta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuutta. Direktiivi 2006/111/EY on kodifioitu toisinto aiemmasta direktiivistä 80/723/ETY siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Avoimuusdirektiivin tavoitteena on varmistaa julkisten viranomaisten ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden läpinäkyvyys sekä mahdollistaa unionin valtiontukisääntöjen tehokas ja syrjimätön soveltaminen. Direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että julkisten varojen myöntäminen julkisille yrityksille sekä näiden varojen käyttö käy selkeästi ilmi. Avoimuusvelvoite koskee muun muassa pääomasijoituksia, avustuksia, lainoja, takauksia sekä muita julkisen vallan myöntämiä taloudellisia etuuksia.

Direktiivissä edellytetään lisäksi, että tietyt yritykset, joille on myönnetty erityis- tai yksinoikeuksia tai joiden tehtäväksi on annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottaminen, pitävät erillistä kirjanpitoa eri toiminnoistaan. Erillisen kirjanpidon avulla pyritään varmistamaan, että julkisen tuen käyttö voidaan erottaa yrityksen muusta taloudellisesta toiminnasta ja estää kilpailua vääristävä ristisubventio.

Direktiiviä muutettiin komission direktiivillä (EU) 2025/1442. Muutoksella poistettiin avoimuusdirektiivin 2 artiklan c alakohta sekä 8 ja 9 artikla. Poistettu 2 artiklan c alakohta sisälsi valmistusalalla toimivia julkisia yrityksiä koskevan määritelmän, jota käytettiin yksinomaan 8 artiklassa säädetyn raportointivelvoitteen yhteydessä. Poistettu 8 artikla koski jäsenvaltioiden velvollisuutta toimittaa komissiolle vuosittain taloudellisia tietoja tietyistä valmistusalalla toimivista julkisista yrityksistä. Poistettu 9 artikla puolestaan koski komission velvollisuutta raportoida näiden tietojen perusteella direktiivin täytäntöönpanosta.

Taloudellisiin tietoihin sisältyivät 8 artiklan mukaan toimintakertomus ja tilinpäätös. Niihin kuuluivat tase, tuloslaskelma, liitetiedot, selvitys tilinpäätöksen laatimisperiaatteista, johdon lausunnot sekä toimiala- ja toimintokohtaiset tiedot. Lisäksi oli toimitettava yhtiökokousten kokouskutsut ja muut asiaankuuluvat tiedot.

Muutoksen tarkoituksena oli yksinkertaistaa sääntelyä ja vähentää raportointivelvoitteista aiheutuvaa hallinnollista rasitusta sekä viranomaisille että yrityksille. Komission mukaan avoimuusdirektiivin 8 artiklassa säädetty raportointivelvollisuus aiheutti suhteettoman hallinnollisen rasituksen kansallisille viranomaisille ja raportointivelvollisille julkisille yrityksille.

Muutos ei kuitenkaan poistanut jäsenvaltioiden velvollisuutta säilyttää julkisia yrityksiä koskevia tietoja eikä komission mahdollisuutta saada valvontatehtäviensä suorittamiseksi tarvitsemiaan tietoja. Avoimuusdirektiivi sisältää edelleen säännökset jäsenvaltioiden velvollisuudesta säilyttää ja pyynnöstä toimittaa komissiolle tietoja julkisten viranomaisten ja julkisten yritysten välisistä taloudellisista suhteista. Näin ollen muutos koski ainoastaan julkisia teollisuusyrityksiä koskenutta vuosittaista raportointimenettelyä eikä jäsenvaltioiden muita tiedon säilyttämiseen ja toimittamiseen liittyviä velvollisuuksia.

3

Nykytila ja sen arviointi

Avoimuuslain 9 §:n mukaan komissiolle toimitetaan vuosittain avoimuusdirektiivin mukaiset raportointitiedot julkisista teollisuusyrityksistä. Lisäksi komissiolle toimitetaan vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta luettelo ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvista julkisista teollisuusyrityksistä sekä tiedot niiden liikevaihdosta. Raportoinnin tarkoituksena on ollut tukea komission mahdollisuuksia valvoa unionin valtiontukisääntöjen noudattamista sekä seurata jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisiä taloudellisia suhteita. Viime vuosina avoimuuslain 9 §:n mukainen raportointivelvoite on koskenut Suomessa yhtä yritystä. Suomen raportti on koottu valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolla.

Komission mukaan raportointivelvoitteet ovat olennaisen tärkeitä sen varmistamiseksi, että lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Komissio katsoi kuitenkin, että avoimuusdirektiivin 8 artiklassa säädetystä vuosittaisesta raportointivelvoitteesta aiheutuva hallinnollinen rasitus ei enää ollut oikeassa suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Tämän vuoksi avoimuusdirektiiviä muutettiin poistamalla 8 artiklassa säädetty raportointivelvoite. Samalla poistettiin valmistusalan julkisia yrityksiä koskeva määritelmä (2 artiklan c alakohta), joka liittyi yksinomaan kyseiseen velvoitteeseen, sekä 9 artikla, joka koski komission tiedonantovelvollisuutta direktiivin täytäntöönpanosta. Direktiivimuutoksen tavoitteena oli yksinkertaistaa sääntelyä ja vähentää hallinnollista rasitusta sekä jäsenvaltioissa että yrityksissä.

Muutoksen jälkeenkin avoimuusdirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetty velvoite säilyy. Jäsenvaltioiden on pidettävä julkisia yrityksiä koskevat tiedot komission saatavilla viiden vuoden ajan sen tilikauden päättymisestä, jonka aikana varat myönnettiin yritykselle. Suomessa velvoitteen täytäntöönpanosta vastaa avoimuuslain 8 §:n 1 momentin mukaisesti kukin ministeriö oman hallinnonalansa julkisten yritysten osalta. Säilytettäviä tietoja ovat julkisten viranomaisten yrityksille suoraan myöntämät julkiset varat, julkisten yritysten tai rahoituslaitosten välityksellä myönnetyt julkiset varat sekä tiedot näiden varojen tosiasiallisesta käyttötarkoituksesta. Komissio voi pyytää kyseisiä tietoja tai muita tarpeelliseksi katsomiaan tietoja esimerkiksi valtiontuki- tai kilpailuvalvontaan liittyvien tutkimusten yhteydessä.

Komissio on katsonut, ettei vuosittainen raportointimenettely ole enää tarpeellinen sen valvontatehtävien hoitamiseksi. Koska raportointivelvoite on Suomessa viime vuosina koskenut vain yhtä yritystä, velvoitteen käytännön merkitys on ollut rajallinen. Muutoksella arvioidaan olevan vähäinen vaikutus komission tiedonsaantiin, koska jäsenvaltioiden velvollisuus säilyttää ja toimittaa tietoja komission pyynnöstä säilyy ennallaan.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Ehdotukset

Avoimuuslain 2 §:n 1 momentin 4 kohta, 5 §:n 2 momentti sekä 9 § ehdotetaan kumottaviksi. Koska avoimuusdirektiivin vastaavat säännökset on kumottu, näille kansallisille säännöksille ei enää ole unionin oikeudellista perustaa.

4.2

Pääasialliset vaikutukset

Avoimuuslain 9 §:n mukainen raportointivelvoite on viime vuosina koskenut Suomessa yhtä yritystä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana velvoitteen piirissä on ollut enimmillään kolme yritystä. Soveltamisalan rajallisuuden vuoksi sääntelyn kumoamisen kokonaisvaikutukset jäävät vähäisiksi.

Raportointivelvoitteesta ja siihen liittyvästä ilmoitusmenettelystä luopuminen vähentää kuitenkin jonkin verran sekä viranomaisten että velvoitteen piirissä olevien yritysten hallinnollista taakkaa. Muutos toteuttaa osaltaan Euroopan unionin tavoitetta yksinkertaistaa raportointivaatimuksia ja keventää sääntelystä aiheutuvaa hallinnollista rasitusta, koska raportointivelvoitteen ei enää ole arvioitu tuottavan sen aiheuttamaan hallinnolliseen taakkaan nähden riittävää lisäarvoa.

Ehdotus ei vaikuta avoimuuslain 3 §:ssä säädettyyn avoimuus- ja tiedonantovelvoitteeseen eikä lain 8 §:ssä säädettyihin tiedon säilyttämistä, saatavilla pitämistä ja viranomaisille luovuttamista koskeviin velvollisuuksiin. Yritykset ovat edelleen velvollisia laatimaan ja säilyttämään laissa tarkoitetut tiedot sekä luovuttamaan ne pyynnöstä asianomaiselle ministeriölle tai tämän määräämälle viranomaiselle.

Ehdotuksella ei myöskään ole vaikutusta viranomaisten mahdollisuuksiin toimittaa tietoja komissiolle yksittäisten valvonta- tai tutkintamenettelyjen yhteydessä. Avoimuusdirektiivistä johtuva velvollisuus säilyttää julkisia yrityksiä koskevia tietoja ja saattaa ne komission pyynnöstä tämän käyttöön säilyy ennallaan. Muutos vähentää siten ainoastaan säännölliseen vuosiraportointiin liittyvää hallinnollista työtä.

5

Lausuntopalaute

Hallituksen esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoja ajalla 22.6.-17.8.2026. Lausuntopyyntö lähetettiin valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolle, joka on viime vuosina koonnut komissiolle toimitetun raportin. Lisäksi lausuntopyyntö julkaistiin lausuntopalvelu.fi-palvelussa, jossa kaikilla halukkailla oli mahdollisuus antaa lausunto esitysluonnoksesta. Esitysluonnoksesta saatiin lausuntokierroksella yksi lausunto (YDHV Lakitiimi).

Saadussa lausunnossa esitystä pidettiin kannatettavana. Lausunnossa kuitenkin katsottiin, että esityksen perusteluissa olisi syytä selventää nykyistä selvemmin, että ehdotettu sääntelymuutos koskee ainoastaan vuosittaista raportointivelvollisuutta eikä muuta avoimuuslain mukaista sääntelyä. Lausunnossa esitetyt huomiot on otettu huomioon jatkovalmistelussa täydentämällä esityksen perusteluja. Lausunto ei antanut aihetta muuttaa lakiehdotusta.

6

Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.1.2027.

7

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ehdotetulla lailla kumottaisiin eräitä julkisia teollisuusyrityksiä koskeva raportointivelvoite eikä sillä aseteta uusia velvoitteita yrityksille tai viranomaisille. Esityksellä ei ole merkityksellisiä vaikutuksia perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta, vaan ehdotus sen sijaan vähentää vähäisessä määrin yrityksille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.

Ehdotuksella ei myöskään ole sellaisia vaikutuksia perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden kannalta, jotka edellyttäisivät erityistä arviointia. Raportointivelvollisuuden poistaminen kohdistuu kaikkiin avoimuuslain soveltamisalaan kuuluviin julkisiin teollisuusyrityksiin samalla tavalla, eikä sääntelyllä muodosteta uusia yritysryhmien välisiä eroja.

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: